Vaikeat väylämaksut

Väylämaksuista keskusteltiin jo 1980-luvulla, juttu Navigator-lehdestä keväällä 1984

Liiton historian aikana on ollut kaksi suosikkiaihetta, jotka ovat puhuttaneet jäsenistöä ja puhuttavat vieläkin. Toinen on yhteistyö Tullin kanssa ja toinen on väylämaksut. Väylämaksu perustuu väylämaksulakiin (1122/2005), jonka perusteella Suomen vesialueella kauppamerenkulkua harjoittavasta aluksesta suoritetaan valtiolle väylämaksua.

Väylämaksujen historia on ollut sangen värikäs. Asiaa on avattu ja suljettu liikenneministeriössä, valtio ja viranomaiset on haastettu oikeuteen ulkomaan liikenteen korkeampien maksujen vuoksi ja väärinperittyjä maksuja on määrätty palautettavaksi, tai vaihtoehtoisesti jälkikäteen maksettavaksi, jos jääluokka onkin ollut väärä.

Väylämaksujen tavoite lienee alun perin ollut varsin hyvä ja kannatettava. Meriväylien talvikäytön kustannuksia on pyritty jakamaan tasaisesti niiden kesken, jotka väyliä käyttävät – ja samalla on haluttu taata, että Suomen satamissa käy talvikaudella vain aluksia, jotka pystyvät jääoloissa turvallisesti liikkumaan.

Väylämaksujen ohjausvaikutuksista ollaan montaa mieltä. Meklareiden selkeä kanta on ollut, että jos ulkomainen varustamo haluaa liikennöidä Suomessa ja talvella, sen alukset ovat automaattisesti talvikelpoisia. Olisi huonoa liiketoimintaa edes yrittää jotain muuta.

Maksuja peritään kaikilta Suomen satamissa käyviltä, myös kesällä. Tämä aiheuttaakin agenteille kiintoisan haasteen kertoa kesän risteilyliikenteelle, mihin ylimääräinen maksu perustuu, ja mihin sitä käytetään. Ulkomaistenkin varustamojen rahtiliikenne on suurelta osalta suomalaista vientitavaraa, johon väylämaksujen kerääminen vaikuttaa ylimääräisenä kustannuksena.

Laivanselvittäjän yhteisvastuullisuus väylämaksun maksamisessa ja ennen kaikkea jälkimaksatuksessa koetaan vaikeaksi rasitteeksi. Yksittäiselle meklarille taloudellinen riski voi olla suuri ja jopa kohtalokas. Vastuuta ei pitäisi olla, mikäli laivanselvittäjä ei ole tiennyt eikä ole voinutkaan tietää, että aluksesta on annettu virheellisiä tietoja. Vastuun tulisi koskea vain sellaisia tahoja, jotka ovat tietoisesti toimittaneet virheellisiä tietoja.

Väylämaksut ovat tasoltaan olleet puolitettuina vuodesta 2015 lähtien ja merikuljetukset ovat jo sopeutuneet tähän tasoon. Useiden meklareiden ja elinkeinoelämän kanta on jo pitkään ollut, että väylämaksut ovat veroluonteinen maksu, joka erikseen kerättävänä tuottaa turhaa hallinnollista taakkaa sekä rasittaa kustannuksena turhaan suomalaista vientiteollisuutta. Väylämaksut tulisi tämän näkemyksen mukaan sisällyttää suoraan valtion budjettiin verojen muodossa.