Tärkeät tariffit

Navigator-lehden pääkirjoitus 1.6.1982 käsitteli merikuljetusten merkitystä

Laivameklariyhdistys laati ensimmäiset yhteiset tariffit eli selvityshinnat vuonna 1919 – jo ennen kuin liitolla oli säännöt tai puheenjohtaja. Tämä seikka kertoo omaa kieltään siitä kuinka tärkeänä yhteistä ja kustannusvastaavaa hinnoittelua pidettiin vuosikymmenien ajan.

Liitolle nimettiin myöhemmin erikseen selvitysvaliokunta, jonka tehtävä oli laatia selvitystariffi. Vuonna 1920 liiton ensimmäisessä tariffissa oli kuusi kohtaa, ja laivat jaettiin sen mukaan kolmeen kokoluokkaan.

Selvityspalkkio on laivanselvitysliikkeen merkittävin tulo. Koska kyseessä on henkilöstöä vaativa palvelu, oli erittäin tärkeää, että palkkio noudatti työmäärän ja kustannusten kehitystä. Vuoden 1920 kuusikohtainen selvitystariffi oli voimassa vuoteen 1937 saakka. Tariffia korotettiin kustannusten nousun mukaan.

Vuonna 1938 alukset jaettiin kuuteen suuruusluokkaan nettorekisteritonnien perusteella. Sota muutti toimintaa. Liikenne väheni ja kustannukset nousivat. Sodan aikana vuonna 1941 liiton hallitus nostikin tariffia peräti 50 %:n korotuksella. Jatkosodan aikana oli voimassa hintasäännöstely, ja tariffia voitiin tarkistaa seuraavan kerran vasta sodan jälkeen. Sodan jälkeen vuoteen 1962 mennessä inflaatio kymmenkertaisti tariffin.

Kun laivatyypit sodan jälkeen muuttuivat, selvityspalkkion laskenta nettorekisteritonnien perusteella tuli hieman epäoikeudenmukaiseksi. Isot uudet laivat maksoivat pienemmän palkkion kuin vanhat pienet. 1950-luvulla Suomi liittyi mukaan aluksenmittausta koskevaan yleissopimukseen. Nettorekisteritonnimäärä laski ja samalla myös selvityspalkkio. 1960-luvulla laadittiin uusi tariffi, joka otti huomioon kuolleen painon ja nettorekisteritonnien suhteen. Hinnoittelun muutoksista neuvoteltiin Suomen Laivanvarustajain Yhdistyksen kanssa.

Tariffit pysyivät voimassa 1990-luvulle saakka, vaikka 1970- ja 80-luvuilla keskusteltiinkin enemmän vastuuvakuutuksista ja yleisten sopimusehtojen tarpeellisuudesta. Yleiset sopimusehdot laadittiin ja hyväksyttiin 1990. Ne ovat voimassa ja löytyvät liiton verkkosivuilta.

Vuoden 1994 vuosikokouksessa todettiin, että laki kilpailun rajoituksista ei enää salli tariffien laatimista eikä edes suositusten antamista ja näin ollen tariffeista luovuttiin kokonaan.

Kaikki yhdistyksen kokoukset järjestetään nykyisin EU:n kilpailunrajoitus- ja kilpailusäädösten mukaan. Missään vaiheessa ei käydä keskusteluja, joiden aiheena ovat ehtojen, hintojen tai taksojen sopiminen, tiettyihin asiakkaisiin tai toimittajiin liittyvät asiat, tiettyjen asiakkaiden tai toimittajien boikotointi tai mustalle listalle asettaminen, markkinoiden tai asiakkaiden jakaminen tai muunlainen kilpailun vääristäminen.