Miten kaikki alkoi?

Merenkulkua on ollut niin kauan kuin on käyty kauppaa ja päinvastoin. Merenkulun historian alkuvaiheissa, purjealusten aikaan, aluksen omistaja toimi aluksen päällikkönä, joka hankki lastin, purjehti aluksen määräsatamaan ja hoiti alustaan koskevat asiat satamassa. Näin oli myös Suomessa.

1700-luku

Aluksen päällikkö hoiti myös koko kaupankäynnin eli myi lastin määräsatamassa ja osti sitten uuden lastin. Ja sitten purjehdittiin eteenpäin. Jo 1720 annettiin kuitenkin Ruotsi-Suomessa ensimmäinen asetus laivameklareiden toiminnasta. Siinä säädettiin, että virallisten meklareiden tuli välittää laivojen ostoa ja vakuutusta, merilainaa, vuokraa eli ”arentia”  ja rahtia koskevia sopimuksia. Meklarit saivat periä työstään ”kurtaasia” eli palkkiota.

Vuonna 1748 annettiin toinen asetus, jonka mukaan vain asianmukaisesti määrätyt laivameklarit saivat harjoittaa laivanselvitystä. Meklarit nimitti maistraatti, mutta hakemukset osoitettiin kauppaa käyvälle porvaristolle ja laivanvarustajille.

Meklareiden tehtävinä oli mm.

• selvitysasiakirjojen hankkiminen
• passit
• vieraiden laivurien opastaminen
• lastaukseen liittyvistä asioista huolehtiminen

1800-luku

Tilanne muuttui 1800-luvulla, kun höyryvoima otettiin käyttöön. Säännöllinen ja nopeampi liikenne loi tarpeen yrityksille, joiden kanssa alusten omistajat tekivät yhteistyösopimuksia. Postilaitoksen ja erityisesti lennätinliikenteen kehitys nopeutti ja helpotti yhteyksien pitoa ja laajensi asiamiesten työkuvaa.  Tarvittiin meklarien verkosto, joka otti hoitaakseen aiemmin aluksen päällikölle kuuluneita satamarutiineja.

Venäjän vallan aikaan 1863 meklareita koskevia määräyksiä selvennettiin, kun annettiin uudet laivameklari- ja laivanselvitysasetukset. Niiden mukaan meklari huolehti:

• tavaroiden ja laivojen ostoa ja myyntiä koskevista asiakirjoista
• vekseleistä
• sopimuksista
• rahtaus- ja selvitysasiakirjoista

Nimitys laivameklari (shipbroker) vakiintui 1800-luvulla.  Laivameklareiden työnkuva muotoutui silloin omaksi kokonaisuudeksi, joka sisälsi pitkälti samoja asioita kuin nykyisin.